Jana Winderenin ääni-installaatiosta Listening Through the Dead Zones



harmoniset taajuudet, kala ehkä moottori, laulavatko ravut?

sade kaiuttimien ympärillä sotkeutuu tallenteeseen 

massojen paine kuulemassani syvyydessä, 
kestäisinkö sitä?

keitä kuulen nyt 
väriseekö ääniaallot samoin rankoja pitkin kalloon, ruotoja pitkin nikamiin 
montako ääntä äänitteestä ihmiskorva ei havaitse (kuinka monia ääniä äänitteestä ei voi ihmiskorvalla)

ukkonen tulee teoksen läpi, kuinka syvälle se yltää, ympäristön ja tallenteen sauma on epävarma 

happi 
sähkö 
evä 
syvyyden vieras tuho 

sään koskemat penkit liudentuu sateessa betoniin, vesi valuu portaiden valulta samean vihreään 
stadion pitelee, kimpoaa ääntä
ääntelijää en osaa tunnistaa

jyrähdykset tuntuvat siinä missä kyljet ja rintaranka yhtyvät, siihen osuu heidän äänensä

sinkoavan ilotulitteen vinkuva pyörre, kuka olet? 

istua meren pinnan yläpuolella 
vesi valuu alas

viestit joita en ymmärrä voin kuulla
toislajisten merkit, tavat

keitä kuulen, monenko erin
hydrofonin pinta vasten veden ääntä

ilma meren yllä vaihtuu 
happikato

tuuli liukuu veden päällä, reiden muotoa ylös
rikkooko vesilinnun jalka pinnan, mitä nyt

häiriö, sirinä, kaiutin pinnan läpi laitteita ja toisia
kaikuuko vettä ruumista vasten 

mitkä syvyydeet mahdollisina, vielä, yhä, toistaiseksi 
kuuletteko kaikki toisianne,  ulkokorvatta, pehmeiden kudosten läpi

//

IHME Helsinki 2021
Soutustadion, 22.8.
teksti ja kuvat: Tarleena Laakko


harmonious frequencies, fish or perhaps a motor, do crabs sing? 

rain around the speakers blends with the recording

the pressure of the masses at the depth that I’m hearing, 
could I stand it? 

who am I listening now
do the soundwaves vibrate alike – along the spines to the skull, along fishbones to vertebras 
how many sounds in the recording does the human ear not perceive (how many sounds cannot be heard with a human ear)

thunder comes through the piece, how deep it reaches, the seam between the recording and environment is uncertain 

oxygen 
electricity 
fin
unfamiliar destruction of the depth 

benches touched by the rain become palatalized into the concrete, pour down the cast of the stairs to murky green 
the stadium holds, bounces the sound
the ones uttering now I do not know how to recognize 

thunder feels where the sides and vertebra come together, there strikes the frequencies of their voices 

spiraling whine of the firework, who are you? 

I sit above the sea level 
water pours down 
the messages I do not understand I am able to hear
signs and habits of other species 

who do I hear, how many different 
the surface of a hydrophone against the sound of water 

the weather above the body of water changes 
oxygen deficiency 

wind slides above the water, up along the shape of my thigh 
did the flipper of the water bird broke the surface, what now

disturbance, buzz, through the speakers, hearing devices and others 
does water echo against the corpus 

which depths are possible, even, still, for now
do you all hear each other,  without an outer ear, through the soft tissues

//

IHME Helsinki 2021
Rowing Stadium, 22.8.
text and photos: Tarleena Laakko