Katsojan kokemuksen esityksellistämisestä

Kritiikkiperformanssi ANTI-festivaalin ohjelmistosta 17.-19.9.2021

.

.

Esiintyjät istuvat yleisön joukossa, nousevat ja kävelevät näyttämön eteen, kiipeävät rampin yli. WAUHAUSin esityksestä Suurenmoinen sotku:

MAARIT: On lauantai ja me ollaan just nähty illan viimeinen esitys. 
Puretaaks sitä vähän?

Asettuvat eri suuntiin näyttämöllä, kaikki puhuvat samaan aikaan muistumia esityksen tilanteesta 2 x 3 min. Kun ensimmäinen 3 min on kulunut (oma tuntuma), sijoittuvat uudelleen ja tekevät toisen kierroksen.

Tarleena toistaa kädellään eleitä, muistumia ja variaatiota Tremble-tanssiteoksesta (sormien hypistelevä liike, lokkien kutsuminen). Milka ja Maarit siirtyvät näyttämön oikeaan etureunaan ja istuvat polvilleen ikään kuin toisiaan vastapäätä niin, että kummankin edessä on tyhjää. 600 HIGHWAY MENIN esityksestä A 1000 Ways (Part Two): An Encounter:

MILKA: Kun istun häntä vastapäätä, aloitamme pelin. Kysymme kysymyksiä, jotka ennakoivat arvauksia. Hänen silmänsä aitaavat ajatuksia. Taaksemme avautuu pihoja, taipuisia sulkuja.

En tiedä mitä hän ajattelee minusta. Hän antaa minulle ajatukseni takaisin. Elämäni on symmetrinen ja takaisinesittyvä. Kerron etten ole kolaroinut koskaan. Ehjä lasi vanaa välissämme tilaa.

Lopuksi kävelen ulos, minä istuu päälläni hajoava sadetakki. Kortteli on kortteli ja kello syvään kaksi. Silmien välissä särky, josta en pääse kertomaan hänelle. 

En näe häntä enää: ehkä hän näkee minut.

Milka jää istumaan paikoilleen, tekee eleiden sarjaa (sormien hypistelevä liike, koukistetun polven ali kurkottaminen, rangan kiertoliikkeet). Tarleena istuu takanäyttämön keskiosaan, sivuttain suhteessa yleisöön. Maarit kulkee näyttämön poikki ja toistaa sormillaan Tremble-tanssiteoksessa nähtyä elettä (sormien hypistelevä liike), istuu näyttämön vasempaan reunaan niin, että hänen ja Tarleenan välille muodostuu suora kulma. Alex Baczynski-Jenkinsin esityksestä The Tremble:

TARLEENA: basso lävistää seinän rakenteen, rankani liikahtaa nautinnosta, kumartuu kohti liikkuvia jalkoja, käsiä, niksahdan

heidän ihojensa tekstuurit, leikki, hellyys, live miksaajan kuunteleva katse, valo vaihtaa ikkunaa, pilvi asentoa

MAARIT: tunnen lattiasta ponnahtavan jalan iloa

esiintyjä takoo pehmeästi ilmaa, ottaa sormenpäästä kiinni, tiheyttää sen

katson niin ahnaasti, etten melkein malttaisi katsoa
katsominen kuin jäännös

TARLEENA: oviaukosta kahisevia, 
tanssi ei mene rikki, kaikki pysyy tässä ja on ihan tässä näin, tuossa noin, noin käsi 
kutsuu esiin

MAARIT: käsi nousee kaaressa pään yli
avautuva kämmen
piirtää ilmaan sormien kehän, aakkoston

voi kertoo tästä, viitata kehoon

ja kun kaikki muut seisovat, niin polvistua ja kutsua lokit
paikalle. Kytkeytyä niveltaipeista toisiinsa, olla joukko, joukkue, olla ystäviä, hajaantua

jos astuisit sisään, tanssisimme näin

Edellisen aikana Milka on hypännyt alas näyttämön reunalta ja siirtynyt yleisön joukkoon. Näyttämöllä Maarit liikkuu polvien varassa näyttämön vasempaan etureunaan. Hän nojaa toiseen polveensa ja kurkottaa kädellä jalan alta. Kun hän on asettunut, Tarleena lähtee liikkeelle ja asettuu kyljelleen makaamaan Maaritin viereen oikean käsivarren varaan tukeutuen. Puhuessaan katsoo yleisön yli. 600 HIGHWAY MENIN esityksestä A 1000 Ways (Part One): The Call

TARLEENA: operaattori ääni lausuu yllättäen nopeaa 
otamme toisistamme tukea, odotamme hiljaisuudessa jatkoa
we are here in the desert
olemme välimatka, narratiivi ei kuulu meille 

konsonanteista kerrostunut paikan nimi, missä olet?
kannattelen tilaa ihan hiljaa 
kuulen hengityksesi tekemässä samoin 

kysymys tanssista
sanot:
it helps me to connect my body with my personality 
ajattelen hiustesi pintaa, tunnen sen

Tarleena hyppää alas näyttämöltä ja siirtyy yleisön taakse. Maarit kävelee näyttämön poikki sen oikeaan etureunaan. Hän nostaa vasemman kätensä ylös ja roikottaa sitä päänsä edessä. Lukemisen aikana Maarit etsii erilaisia asentoja suhteessa ympäristöön ja tekstiin (esim. jalalla nojaaminen kaiuttimeen, polvien koukistelu, käsikirjoituksen tuominen lähelle kasvoja). Dana Michelin ja Tracy Mauricen videoteoksesta Vanessa Vector William Dodger:

MAARIT: Hiekka kannattelee kuvaajan varjoa
Maa lataa, työ on kesken

op op op  putki pidättelee vettä

Hengittää, polttaa, soittaa huuliharppua
Istua ja sadatella. Nostaa suuri astia huulilleen ja juoda
Antaa sen valua yli, sylkeä
Laskeutua varpaidensa varaan, antaa kehon levätä
Päänahka, matto jolle polvistua. Kallon kaltaisuus, pyöreä muoto, pallo joka taisi olla maassa

Olla lähiössä
Olla juuri saapunut tutkimusmatkalta, vielä sukelluspuku päällä
Katsojan varjo hiekassa, mustekalan muoto irtopalmikossa

Maarit laskeutuu näyttämöltä. Yleisövalot nousevat. Milka lukee yleisön joukossa kävellen. Tekee joitain pysähdyksiä tilan avoimiin kohtiin ja katseensuuntauksia. keyon gaskinin esityksestä its not a thing:

MILKA: On taas lauantai. 

Mitä en saa katsoa?
Mitä sinä haluat nyt?
Mistä voin katsoa sinua?
Kun siirryn katsomaan sinua, mitä katsomiseni tekee sinulle?
Mitä siirtymiseni tekee sinulle? 
Mitä minulle?
Mitä esiintyjä voi tehdä esityksellä, joka vastustaa katsojaa?

Kyse on siitä, että sinun pitää omistaa tämä.
Katsojuuteni, omista se. 
Tämä on luovutus.
Tee minulle vaikeaksi tämä.
Kestän vaikeutta.
Opin vaikeudesta.
Sinä et halua esiintyä.
Kestän vaikeutta.
Kyse on luopumisesta.
Minun.
Tee se minulle vaikeaksi.
Sinä et halua esiintyä. Minun on haluttava nähdä tätä. 

Seuraava teksti alkaa leikaten. Maarit ja Tarleena kävelevät yleisön joukosta Milkan luo. He kiipeävät ripeästi takaisin näyttämölle. Yleisövalot laskevat. Lukiessaan esiintyjät liikkuvat kohti avautuvaa tilaa ja pysähtyvät kesken liikkeen kun lause katkeaa. Emelie Zilliacus ja Martin Paulin esityksestä EXHIBIT:

TARLEENA: Esityksessä, kun……….niin mitä ajattelitte siitä että……
MILKA: Mietin, kun esiintyjät käyttivät………niin olikohan siinä ajatus………..tai…….
MAARIT: Viitattiinko sillä…..
TARLEENA: Menikö se niin?
MILKA: Entä se kohta, jossa he………ja me katsojat……..
MAARIT: Huomasitteko sen……..
TARLEENA: En muista että esityksessä olisi……..
MILKA: Mutta siinä alussa, kun esiintyjät………..niin ajattelin heti……
MAARIT: Millaisena koitte sen? 
TARLEENA: Näittekö teidän paikoilta kun….
MILKA: Oliko se……..
MAARIT: Halusitteko tekin…
TARLEENA: En…
MILKA: Tai…
MAARIT: Ehkä silloin kun…
TARLEENA: Tai sitten…

Jäävät toistamaan viimeisiä repliikkejä improvisoidussa järjestyksessä ja yhdistävät niihin festivaaliesityksissä näkemiään eleitä ja liikkeitä, varioiden niitä. Sanat jäävät vähitellen pois. Pidempi eleistä ja liikkeistä koostuva jakso:

kurottaa käsivarsi jalan alta
ratsastaa mekaanisella härällä pyörittäen kättä ilmassa (rodeo)
etsiä ponnahtavaa vauhtia jaloilla
hypistellä sormilla
kutsua käden liikkeellä lokkeja
rangan kierto käsivarret koukistuneena sivuille
asettaa kämmen vasten toisen kämmentä, joka ei ole läsnä
nostaa näkymätön paino suorille käsille, asettua polven varaan toisen jalan siirtyessä taakse tueksi
ravistaa kättä kuin suljettu kämmen sisältäisi noppia

Tarleena jää toistamaan rodeo-liikettä. Milka asettuu istumaan polvilleen näyttämön oikeaan etureunaan ja Maarit siirtyy istumaan ikään kuin häntä vastapäätä niin, että kummankin edessä on tyhjää. 600 HIGHWAY MENIN esityksestä A 1000 Ways (Part Two): An Encounter:

MAARIT: Kun istun häntä vastapäätä, annan hänen kuvitella minut
ja vuorollani kuvittelen hänet

Näen hänet kotikaupungissaan, tapetoidussa huoneessa syömässä vitamiineja
Hän näkee minut moottoritien varressa nojaamassa kolaroituun autoon

Actually, I’ve never crashed a car.

kasaudumme silmiimme
ja nostamme pakasta kysymyksiä kuin ne ratkoisivat meitä

yes, my parents are from around here
no, I don’t remember when I last felt joyful
yes, I like the way I look
Do you think we have friends in common?

vastaaminen kuin pyytäisi jotain tai anteeksi

hän avaa minulle kämmenensä, painaa kämmenselän ja sormet tiiviisti pöytälevyä vasten
annan omien sormieni käpristyä

nyökkäämme, iskemme silmää ja hän poistuu huoneesta, rikkoo kirkkaan lasin

Maarit kääntyy istumaan viistoon suhteessa yleisöön. Tarleena antaa rodeo-liikkeen hiipua ja istuu alas. Milka siirtyy istumaan heidän väliinsä, niin että muodostuu näyttämöä kulmasta kulmaan halkova linja. Florentina Holzingerin esityksestä Apollon:

MILKA: Nenäontelo on niin laaja, että sen sisälle mahtuu naula. Näyttämö on niin laaja, että sinne mahtuu Apollonin varjo. Naisen päälle on kerrostunut rooleja: ei hän ole alasti vaikka on: hän on nymfi, muusa, soturi. 

Mitään voimaa ei kätketä, arvaukset joka kerta oikein. Esiintyjälle ei käy huonosti, vaikka väärä painopiste, hukattu sekunti voisi lähettää hänet sairaalaan tai pois: näyttämö on varma

että kestää kipua koko illan.

Pelkään esiintyjän verta, että hänen aineellisuutensa muuttuu aineettomaksi, että se mikä on totta on epätotta pian. Jokin väistää kuvatuksi tuloa: tänäänkin hän vuotaa. 

Hän lävistää otsansa neulalla, veri muodostaa silmäkuopille kruunun, deltan. Hän räpyttää silmiään, hidastaa katsettaan jonka kirkastumisen näkee kuin jokin pitkään pidätelty alkaisi elää. Henki rikkoutuu ruumiin rystyihin. Hän on kipunsa sisällä poissa, hän on näyttämisensä käsillä.

Kaikki jatkuu niin pitkään, ettei kuoleminen ole mahdollista, niin pitkään 
että myytti pukeutuu ruumiiseen kuin muistamaan ettei poistu.

Milka ja Maarit liukuvat istumaan selät vastakkain. Narcissisterin esityksestä Narcissister:

TARLEENA: esineiden jännite purkautuu, 
kerrokset niin nopeita etten ehdi 
uusi tulee läpi, kaltainen
vaatteiden, peruukkien, naamioiden, täytteiden pinot, kerrostumat, keot ja ruumis siellä alla samaa ja uutta ja samaa. ajassa eteen tai taakse, pois ja luo, uudelleen eri. 
kiviseinät sietämättöminä äänen voimakkuudelle
live ruumis kuoriutuu yhä ja ehtyy, kehkeytyy purkauksissa
video – se ihana tila missä huumori, kehdosta hautaan-temppu
jäbän huone, fetisoitu- ruumis muuttuu jäbästä fetisoiduksi, pornoa ja kirves ja seksi ja näin
kämäriepu kerää, kertyy, kiertyy, kuristaa, kukoistaa
marilyn?- this is white? is it? 
talo josta ajattelen meksikon rajan tuntumaa, jalat ylös on myös alas, ylösalaisin kääntyvä ruumis, moneksi samanaikaiseksi vääntyvä ruumis, itsestään tuleva ruumiiden tulva, omaan suuhun ulottuva, sisälle tuulee tulossa, tuleviksi menneiksi

Tekstin loppupuolella Milka ja Maarit kääntävät yhtä aikaa katseensa vastakkaisiin suuntiin (oma vasen) ja nostavat oikeat kätensä ylös niin, että toisen käsi tulee omaan näkökenttään. Laskevat nostetut kädet yhtä aikaa hyvin hitaasti maahan ja kääntävät katseensa takaisin keskelle.

//

Katsojan kokemuksen esityksellistämisestä esitettiin Nuoren Voiman Liiton Nuori/Voima-klubilla Tiivistämöllä Helsingissä 26.10.2021. Työn tilasi Suomen arvostelijain liiton Kritiikki näkyy! -hanke.

Käsikirjoitus on julkaistu myös Kritiikki näkyy! -hankkeen ja ANTI-festivaalin sivuilla.