sulava lumilinna, onkalo
sadepisara öljytyllä pressulla,
poskiluulla nukkaa
uuttuva aamuyö pidättelee varjojaan
lumivuode, nuhaa vuotava kynttilä
siivillä kastetta, pyöritelty malja
kun jää sulaa, molekyylit särkyvät linnanpihoiksi
rihmoja, eksymisnuppuja
saariston läpi tunkeutuva savuava vene, kaulaansa ojentava halli
suurin osa tästä on ulottumista, poispakoista
..
jos silmiään avaisi niin pitkään
että olisi pohjaton sama
ulappa vireistyy
,,
yön matalikko, osin jäässä
silti alajuoksut lämpeämässä, putoavat pulssit
talvi ulottuu jaksamalla
huppu jonka välissä ilmaa
tunnusteltu kallo, oma
sormenpäillä palelevat haamut, verkot huojumassa
piimäinen horisontti
välillä pilkkivää tikkiä
/////
Temppelinaukion kirkossa 16.11.2021
Teksti: Milka Luhtaniemi
seassa 