terminaali, tuulitakin sisäntuntuinen äänitila
maa rikkoutuu auringon väsytykseen, kaukana laulu, stadioninkaukainen
puhe, hilemäinen
otsaa kiertävä äänisepeli/seppele
pilvet nousevat mustelmina, tauot kuin ehkä äsken satoi
kuuntelun pitkä uumen, jälkeen/nyt
kuuntelutila, sateinen uima-
stadion, kaikki tapahtuu ihon
kohdalla, tai matalampana
ajopuissa, kuin oppisi uimaan huoneissa
katkos säikäyttää minut, en tiedä mihin pääsen, jotakuta ei etsitä minusta enää
ääni on silitys
kämmen-
selkääni
aurinko tulee kuiskaisuna/kiskaisuna, sumua sopertavien lehtien läpi
auringon ja kielten moninaistuvat reverbit, kierreportaiden irtoavat tähkät
odotan yhä, arvaan itseni toiseen paikkaan
ajopuut, lautat, yhä
hän, kuiskattu hän, tuoksu, sade, hän huomasi kiillottuvansa/kiihottuvansa niiden pisaroista
halunnut löytää lian
mikä tahansa hetki, keskeytetty palmikko
joka kiertyy toisen hetken sisään
hetket eivät mittaa toisia hetkiä, vaan tilaa, hajoavaa terminaalia
hetken jälkeennyt heijastuvana lasiin
jäljet, pinnoilla pisarat
kuiskaus, poistuva jälki
terminaalin origo, märkä aortta
Teksti: Milka Luhtaniemi
14.05.2021
seassa 