Taneli Viljasen äänirunoteoksista Jäljet, aurinko & jäljet: miten asioiden kuvaileminen muuttaa niitä, niiden jättämiä muistikuvia, sinun suuhusi unohtuneita huoneita

terminaali, tuulitakin sisäntuntuinen äänitila
maa rikkoutuu auringon väsytykseen, kaukana laulu, stadioninkaukainen
puhe, hilemäinen 
otsaa kiertävä äänisepeli/seppele

pilvet nousevat mustelmina, tauot kuin ehkä äsken satoi
kuuntelun pitkä uumen, jälkeen/nyt  

kuuntelutila, sateinen uima-
stadion, kaikki tapahtuu ihon 
kohdalla, tai matalampana
ajopuissa, kuin oppisi uimaan huoneissa

katkos säikäyttää minut, en tiedä mihin pääsen, jotakuta ei etsitä minusta enää
ääni on silitys 
kämmen-
selkääni

aurinko tulee kuiskaisuna/kiskaisuna, sumua sopertavien lehtien läpi
auringon ja kielten moninaistuvat reverbit, kierreportaiden irtoavat tähkät
odotan yhä, arvaan itseni toiseen paikkaan

ajopuut, lautat, yhä
hän, kuiskattu hän, tuoksu, sade, hän huomasi kiillottuvansa/kiihottuvansa niiden pisaroista
halunnut löytää lian
mikä tahansa hetki, keskeytetty palmikko
joka kiertyy toisen hetken sisään

hetket eivät mittaa toisia hetkiä, vaan tilaa, hajoavaa terminaalia
hetken jälkeennyt heijastuvana lasiin
jäljet, pinnoilla pisarat

kuiskaus, poistuva jälki
terminaalin origo, märkä aortta

Teksti: Milka Luhtaniemi
14.05.2021